Tunnustus.

Wuhuu, sain tunnustuksen.

Ohjeet ovat seuraavanlaiset:

- Kiitä tunnustuksen antajaa

- Tee aiheesta postaus

- Vastaa kymmeneen annettuun kysymykseen

- Anna tunnustus 10 blogille, jotka mielestäsi ansaitsevat sen.

Kiitos Terhi!

Kysymykset / vastaukset:

1. Lempiväri: Tykkään paljon vihreästä, lilasta, punaisesta ja mustasta.

2. Lempieläin: Panda, heh.

3. Lempinumero: En omista lempinumeroa, mutta jos lottoan niin ensimmäinen numero on 9.

4. Paras alkoholiton juoma: Fantan metsämarja limu.

5. Facebook tai Twitter: Facebook.

6. Intohimosi: Musiikki, tv-sarjat

7. Lahjojen antaminen vai saaminen: Molemmat

8. Mieleisin kuvio tai muoto: Nyt en osaa sanoa.

9. Paras päivä viikossa: Perus perjantai.

10. Lempikukka: Olen tosi huono tietämään mitään kukkia, niin perus ruusu.

En nyt anna tunnustusta kenellekään, koska ne ihmiset joille sen soisin, niin ovat jo tunnustuksen suorittaneet/saaneet.

Päivä 10: kuva miten haluaisit viettää useimmat päiväsi

Kaikki kuvat weheartit

!

Taas päiväni alkaa iloisilla uutisilla. Tipahdin taas tuolilta, kun luin In Flamesin tulevan Suomeen taas pienen pienelle kiertueelle. Ja parastaha on, että se saapuu Seinäjoelle! Wuhuuuuuuu! Jouduin ehkä ensimmäistä kertaa perumaan kyseisen yhtyeen keikan nyt viimeksi, kun olivat Helsingissä viikko takaperin. Enää ei ole helppoa kulkea noin vaan kauemmas kuuntelemaan keikkaa. Joten viime viikon surut korjaantuu ehdottomasti tällä, että saan yhtyeen muutaman kilometrin päähän omasta kodista.(Paitsi olen katkera, koska keikoilla ei ilmeisesti enää kuulu My sweet shadowia laisinkaan, murr).

Google

Sonisphere 2011

Päivä 9: kuva keneltä haluaisit näyttää

weheartit

weheartit

Tässä nyt ainakin kaksi henkilöä, kenen ulkonäön voisin kyllä mielelläni ottaa. Ensimmäinen on siis Paramoren laulajatar Hayley Williams. Toinen henkilö on näyttelijätär Liv Tyler.

Päivä 8: kuva jostain minkä haluaisit

weheartit

weheartit

weheartit

weheartit

Kuvista melkein käykin hyvin ilmi, että jonain kauniina päivän tahdon oman asunnon. Vaikka tällä hetkellä ei todellakaan isolle kodille ole tarvetta, niin tulevaisuuden varalta tahtoisin suuren ihanan kodin, missä olisi tilaa kaikelle mahdolliselle. Toteenhan tämä ei tule koskaan, mutta haaveilla saa. Unelma olisi, jos saisi kodin jostain läheltä vettä, oli se sitten meri tai joki. Merikaupungissa kun asui 18 vuotta, niin se vesi on hyvin hyvin tärkeä elementti elämässä. Omassa kodissa saisi sisustaa kaiken miten haluaa ja rakennella unelma juttuja. Nykyisessä vuokrakämpässä en edes viitsi panostaa sistukseen tai muuhun, koska Juho tämän alunperin on "sisustanut" ja mikään yhteinen huonekalu ei sovi minkään toisen kanssa. Tämä on siis oikea sekamelska.

Päivä 7: kuva jostain mistä pidät

Asioita on niiiin paljon ja tähän voisi listata suuren suuren listan, mutta olen tylsä ja kerron pitäväni salmiakista. Salmiakkia ei voi koskaan syödä liikaa (paitsi se on epäterveellistä) ja se on niin hyvää. Salmiakki peittoaa kaikki suklaat/muut karkit mennen tullen.

>>>

Pakko avautua taas vähän kaikkien rakastamasta BB:stä. En tiedä onko muilla, mutta itsellä vaihtuu inhokit ja suosikit koko ajan. Aikaisemmilla kausilla on kuitenkin suht sama mielipide pysynyt ihmisistä koko kauden, mutta nyt heittelee ja kovasti. Aluksi tosiaan pidin Mikaelia aika hyvänä tyyppinä ja olin onnellinen, että hän sielä finaalissa on. No nyt omasta mielestä tämä miekkonen on jotenkin muuttunut kamalan lapselliseksi ja.. en osaa sanoa, en vain pidä. Ehkä laskeutunut Annikan tasolle tai jotain. Annikaa en edelleen voi sietää millään tasolla ja huh huijjakaa, en voi ymmärtää, miten se sielä talossa edelleen pysyy. Jos naisella on noin huono itsetunto, niin ei ole varmaan BB-talo ihan oikea paikka mennä itseään tutkiskelemaan. Toinen suur inhokki on Ben. En voi käsittää, miten jätkä pystyy puhumaan itseään niin monesti pussiin. Katsojat kyllä näkee, millainen selkäänpuukottaja tämä kultapoju on. Ja tyhmä..

Tanjaa viimeksi haukuin myös, mutta pakko myöntää, että tälle naiselle annan pisteitä ehdottomasti siitä, kun hän uskaltaa olla oma itsensä ja on suht sinut itsensä kanssa. Tuola se hyppii tangolla rohkeasti ja sovittelee seksikkäitä hepeneitä. Edelleen rasittaa sen puhetyyli ja hurjat angstikohtaukset.

Sebastiania aikaisemmin mielsin suosikikseni. Asia ei ole muuttunut, mutta nykyään tämäkin heppu hieman rasittaa. On aina puuttumassa toisten riitoihin ja oikeasti tietää varmaan kaikesta kaiken ja se ei ole välttämättä huono juttu, mutta joskus sekaantuu asioihin, mihin ei tarvitsisi. Muuten hassu veikka ja toivon olevan finaalissa. Toinen ehdoton suosikki on uusi tulokas Rami. Niin tavallinen ja rento tyyppi, fiksu ja hauska. Ei mitään miinusta (VIELÄ). Muut asukkaat alkaakin olla yhdentekevää. Mitä luultavimmin ensi viikolla taas vaihtuu mielipiteet kaikista, hassua. 

 

Päivä 6: kuva paikasta, jonne haluaisit mennä

Näitä paikkoja varmasti olisi monia, mutta päässä ei pyöri tällä hetkellä muuta kuin....

Colosseum ja minä sielä keskellä.

Italia ja nimenomaan Rooma! Lähdetään äitin (ja mahdollisesti isoveljen) kanssa 3.12 jälleen Roomaan. Viimeksi reissattiin Italiassa, kesän alussa, hieman pidempään ja eri paikoissa sielä, mutta Roomasta jäi uupumaan muutama nähtävyys ja on muutenkin niin ikävä koko paikkaa. En ole koskaan ennen Italiaa reissannut pahemmin muualla kuin Ruotsissa, joten viime matka oli jotenkin jännittävä ja koin koko ajan koti-ikävää. Nyt kuitenkin, kun matkasta on puoli vuotta, niin oikeasti olen ikävöinyt paikkaa niiiiiiin paljon ja suosittelen kaikille käymään Italiassa, ihan missä tahansa sielä.

Nyt onneksi sielä ei ole niin tuskaisen kuuma. Joulukuun aikoihin Italian perislämpötila on n. +13 (netin mukaan) ja se passaa erittäin hyvin. Kuumalla oli vaikea kulkea eteenpäin ja jaksaminen ei ollut kovin korkealla. Muutamat viikot vielä odottaessa menee, mutta sitten JEIJ!

Päivä 5: kuva unelma miehestä/naisesta

Tähän varmaan kuuluisi laittaa suosiolla oman ihanan kihlatun kuva, mutta käsitän tämän aiheen myös niin, että kuvat voisivat olla aidosti niitä, joista monen monet muutkin haaveilee. Eli laitan tähän mieleisimmät kuuluisuudet.

Weheartit

Ensimmäinen ehdoton ykkönen on ihanista ihanin Jensen Ackles! Tämä herra on palvellut olemuksellaan ja ulkonäöllään monta vuotta Supernaturalin parissa, sarjassa, mitä seuraan hyvin intohimoisesti.

Weheartit

Charlie Hunnam tulee hyvin kyllä perässä. Sons of Anarchy sarjassa vasta tähän herraan tutustuin ja nimenomaan tässä sarjassa tämä herra viehättää. Renttu, ihana renttu.

Weheartit

Channin Tatum taisi viesä tämän neidin sydämen vasta Dear John elokuvan jälkeen. Olen herran aiemmin tiennyt, mutta ei ole silloin miellyttänyt. Nyt kuitenkin tämä hieman babyface tyyppinen suurehko mies on ilo silmille!

Weheartit

Renttuja rakastavana en saa unohtaa Kurt Cobainia. Yläasteen ajan en melkein muita ihaillutkaan, kun edesmennyttä renttua. Melkein äidin ikäinen Kurt jo olisi, jos eläisi vielä, joten haaveilen juurikin tästä nuoresta Kurtista.

Näitä voisi riittää enemmänkin, mutta en kehtaa seurustelevana enää lisätä enempää, hah.

Päivä 4: kuva jostain mitä teet/olet tehnyt tänään

Puhelinlaatua molemmat kuvat.

Ajattelin tänään taas viettää hieman aikaani Assassin's creedin parissa. Juho osti tämän ihan itselleen, mutta sillä on ylläripylläri toinen peli kesken, niin käytän tilaisuuteni hyväksi. Olen ihan tajuttoman huono kaikissa mahdollisissa PS3 peleissä, missä täytyy käyttää paljon nappuloita eri tilanteisiin. Siten olen myös tässä erityisen huono, mutta se oikeastaan vain huvittaa. Selviän tehtävistä kyllä ja hoidan ne, mutta aikaa niihin menee totuttua kauemmin ja eniten huvittaa se, että tarkoitus on salamurhata henkilöitä tässä pelissä ilman, että muut huomaa. Itsehän painelen vain väkijoukkoon ja tapan määrätyn henkilön. Kuolee se niinkin.

Peli on ihan kiva senkin takia, että tapahtumat sijoittautuvat Italiaan, love!

Lisää kuvateksti

Tätä olen tehnyt tänään ja niin monina muinakin päivinä. Kyseessä on siis Big Brother 24/7. Se on meillä auki aina silloin, kun muuta ei tule. Kuvastakin näkee, että talossa ei tapahdu yhtikäs mitään. Tänään ei ole oikein tapahtunut muuta ihmeellistä. Maksukanavat näkyy taas jonkin aikaa, mistä aluksi innostuin, mutta.. sitten tajusin kaikkien mahdollisten urheilukanavien näkyvän. Eli itsehän siis istun luultavasti makuuhuoneessa sen aikaa, kun maksukanavat (se NHL) pyörii tv:stä.

Päivä 3: kuva jostain söpöstä

Kuva lainattu Terhiltä, Miljan huippu äidiltä!

Söpöjä asioita on monia, mutta ensimmäisenä tuli mieleen rakas kummityttöni Milja. Tämä pieni prinsessa syntyi maailmaan 1.3.2011 (helppo päivä muistaa). Eli tänään Milja täyttää kahdeksan kuukautta!!

Ollaan Miljan äidin, Terhin, kanssa oltu ystäviä jo monen monta vuotta. Tutustuttiin ala-asteella, tosin ei kovin lämpimissä tunnelmissa, mutta yläasteella meistä tuli kuin paita ja peppu. Istuttiin aina Terhin äidin takapihalla, poltettiin ketjussa tupakkia, juotiin kahvia ja jauhettiin maailmanmenosta. Meitä yhdisti samankaltainen musiikkimaku ja huumori, ollaanhan molemmat vesimiehiä ;). Viikonloput pidettiin hauskaa ja tehtiin pahuuksia (juotiin), vaikka riideltiin, niin sovittiin. Toisinaan olin kyllä kamala ystävä, mutta nuoruus on nuoruutta. Sitten aloitin koulun toisella paikkakunnalla ja ehkä hieman etäännyttiin. Vierähti pari vuotta, kun sitten tuli ilmi, että Terhi on raskaana. Olin aina kuvitellut, että jos joku ystävä kertoisi nuorena olevansa paksuna, niin menisin shokiin, mutta toisin kävi. Olin suunnattoman onnellinen ja vielä onnellisempi siitä, että sain kunnian tulla kummitädiksi. Mielestäni lähennyttiin tapauksen jälkeen huomattavasti.

Kummitäti ja Miljan huippu äiti Terhi, joskus kaukaisuudessa. Ulkonäkö molemmilla HIEMAN muuttunut, hah.

Ensimmäinen maaliskuuta sitten syntyi pieni prinsessa. Oltiin äidin kanssa aasialaisessa syömässä, kun ilouutinen tuli puhelimeen. Ensimmäisenä iltana soitin sitten Terhille sairaalaan ja kyselin kuulumiset, voinnit yms. Terhi kuulosti sitten jotenkin vaivaantuneelta ja kysyi arasti "Tintta, haluatkohan sä enää olla tytön kummitäti, kun.. neidillä on mahdollisesti downin syndrooma?". Tottakai halusin, oli tytöllä sitten puuttuva varvas tai downin syndrooma, niin onnellinen olisin. Meni jonkin aikaa ennen kuin näin suloisuuden, koska tämä vietti sairaalassa hetken aikaansa, mutta sitten kun tämän näin. Niiiiiiiiiiin pieni ja suloinen. Aivan kuin tänä päivänäkin, vaikkakin kasvaa huimaa vauhtia.

Harmikseni näen pikku prinsessaa paljon harvemmin kuin tahtoisin välimatkan takia. Nyt neiti jo komentelee ja ryömii, herttileijaa. Tässä kirjoittelee ylpeä kummitäti.

 Milja päälle kuukauden ikäisenä, huippu tukka!!

Milja 7kk!

Päivä 2: kuva jostain kesäisestä

Kuva on vaarin mökiltä, missä käydään kesäisin syömässä, uimassa ja tapaamassa serkkuja. Rakastan tuota paikkaa ja voin kertoa, että mieli lepää. Kuva on suoraan saunarakennuksen edestä otettu, josta johtaa laituri suoraan mereen (aitoon mereen).

Olen täälä Vaasassa, äidin hellässä huomassa. Kuvia löytyisi tusina täältä koneelta, mutta tämä on niin hidas etten vaivaudu edes yrittämään latailemaan tänne kuvia sen enemempää.

Päivä 1: kuva lävistyksestä jonka voisit ottaa

weheartit

Huuleen voisin ottaa, melkein mihin tahansa kohtaan, mutta keskelle silti mieluiten. Olen tietämätön, onko juuri tällä tiettyä nimeä, että tulee huulen keskeltä läpi, mutta se näyttää kivalta. Voisin ottaa kyllä muuallekin lävistyksen, mutta en koe siihen tarvetta.


 Yläasteella mitään muuta en toivonutkaan, kuin ihanaista metallipalloa huuleeni, mutta äiti ei myöntänyt lupaa. Päätettiin sitten ystävän kanssa, että tehdään itse. Soitin jo äidillekin, että tulen sitten lävistys huulessa kotiin, että on turha urputtaa mitään. Noh.. meillä oli neula ja meillä oli lävistys, mutta.. neula oli aivan liian pieni. Uskoteltiin molemmat, että kyllä se lävistys siitä läpi menee, kun vähän työntää. Ensinnäkin neula työntyi vinoon ja ja se lävistys ei todellakaan mahtunut menemään läpi reiästä. Sitä ystäväni aikansa sinne työnsi, mutta oli pakko lopettaa siihen, kun verta alkoi valumaan vähän liiaksikin ja koko alahuuleni ja muukin osa kasvoja alkoi olla täysin tunnotonta. ONNEKSI ei sattunut mitään vakavaa, kuten halvaantuminen yms, vaan kaikki palautui ennalleen. Jos joku kaunis päivä lävistyksen otan, niin teen sen kyllä ihan liikkeessä ammattilaisten käsissä.

 Katsotaan, jos tällaiset saisin tehtyä loppuun asti (luvata en voi). Kaikkia kuvia en ajatellut ottaa itse, koska laadukas kamerani ei ota laadukkaita kuvia.

Päivä 1: kuva lävistyksestä jonka voisit ottaa

Päivä 2: kuva jostain kesäisestä

Päivä 3: kuva jostain söpöstä

Päivä 4: kuva jostain mitä teet/olet tehnyt tänään

Päivä 5: kuva unelma miehestä/naisesta

Päivä 6: kuva paikasta jonne haluaisit mennä

Päivä 7: kuva jostain mistä pidät

Päivä 8: kuva jostain minkä haluaisit

Päivä 9: kuva keneltä haluaisit näyttää

Päivä 10: kuva miten haluaisit viettää useimmat päiväsi

Päivä 11: kuva jostain mitä söit viimeksi

Päivä 12: kuva jostain mitä joit viimeksi

Päivä 13: kuva parhaista katsoneistasi elokuvista

Päivä 14: kuva lempi paikastasi

Päivä 15: kuva joka kuvaa mielialaasi nyt

Päivä 16: kuva lempi juomastasi

Päivä 17: kuva jostain mitä teit eilen

Päivä 18: kuva mieleisestäsi vaatteista

Päivä 19: kuva jostain mistä pidät

Päivä 20: kuva jostain herkullisesta

Päivä 21: kuva jostain sinun jokapäiväisestä rutiinista

Päivä 22: kuva jostain mitä haluaisit tehdä ennen kuolemaasi

Päivä 23: kuva jostain jota odotat nyt

Päivä 24: kuva jostain mitä teet tunnin päästä

Päivä 25: kuva puhelimestasi

Päivä 26: kuva jostain mitä ikävöit

Päivä 27: kuva jostain mitä haluaisit oppia

Päivä 28: kuva minne haluaisit mennä

Päivä 29: kuva jostain tunnetusta henkilöstä jonka haluaisit nähdä.

Hobla!

Tylsyys saa laiskan kirjoittamaan. Ajattelin avautua kaikkien rakastamasta (not) Big Brotherista. Tällä hetkellä ehkä kaksi ystävää sitä seurailee, joten en pahemmin kenenkään kanssa ole puinut koko ohjelmaa tänä vuonna.

 Itse olen valitettavasti ollut kyseisen sarjan uhri joka ikinen vuosi. Kaikki lähti siitä, kun veljeni työskenteli turvamiehenä talon ulkopuolella ja joka talkshowssa herra näkyi availemassa ovia ja saattamassa asukkaita pois talosta. Helposti siinä sitten jäi katselemaan myös itse sarjaa ja koukkuunhan sitä jäätiin. Ymmärrän hyvin, miksi osa ihmisistä ei voi sietää koko hommaa, mutta ymmärrän myös hyvin niitä, jotka mielellään sitä seuraavat. Itse koen olevani vähän nolife tämän asian kanssa, koska sorruttiin nyt ostamaan 24/7 kaapeliin ensimmäistä kertaa näiden vuosien aikana. Välillä tämä päätös tuntuu todella turhalta, koska illan pääohjelmiin saa tungettua kyllä lähes kaiken oleellisen ja ohjelma vaikuttaa paljon mielenkiintoisemmalta, mutta karu totuus on se, että suuren osan päivästä porukka vain istuu ja odottelee tekemistä. 


Tämä vuosi on kyllä mielestäni täysin erilainen kuin mikään muu kausi koskaan. En ole vieläkään löytänyt ketään suosikkia talosta, joka on harvinaista, inhokkeja löytyy kyllä sitten liiaksikin. Kaikista asukkaista löytyy jotain niin ärsyttävää, että... ärsyttää. Tuottaja on itse kertonut, että tänä vuonna taloon ei ole tarkoituksella astunut mitään suuren suuria erilaisia persoonia, vaan aika tavallisia tallaajia. Tässä voi olla syy, miksi kukaan ei pahemmin miellytä, mutta ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, että voisin olla mukana asukkaiden keskusteluissa/touhuilussa. En kyllä siis ole koskaan hakemassa koko taloon, mutta tällainen hassu fiilis on vain. 

Voisinpas silti avautua joistakin asukkaista, joista tykkään edes hieman ja niistä, joita en siedä.
 +
Mikael : Ihan ensimmäisen viikon aikana jollain tapaa tykästyin tähän rentoon ja renttumaiseen heppuun, joka sai jutuillaan nauramaan ja asetti itsenä selvästi voittajatyypiksi. No nyt tämänkin hepun tykkäys on kyllä tyssännyt siihen, että kiehnaa koko aikansa Annikan kanssa. Voisin kuvitella, että joitain Mikaelia finaalipaikkaan äänestäjiä nyt harmittaa tämä tilanne, koska ei henkilöstä saa oikein irti enää mitään muuta kuin sitä kiehnaamista.

Sebastian: Alkuun en tykännyt tyypistä yhtään. Uskon jutut alkoivat raastaa tämän neidin päätä, koska en koskaan ole uskonnollinen ihminen ollut. Kuitenkin Sebastianista alkoi näkymään oikeasti ihan hyvä tyyppi. Hän tosiaan kertoilee niistä uskon jutuista yleensä vain silloin, kun joku asiasta kysyy ja tämä on ihan oikein. Kyllä itsekin mieluusti kertoisin omia mielipiteitä mielinmäärin vaikka jostain bändistä, jos joku tahtoisi asiasta tietää. Sebastian pitää porukkaa hengissä talossa hauskoilla leikeillään ja se on 24/7 katsojillekin mukavampaa katseltavaa, kuin se ainainen istuminen.

 __

Annika: En voi sietää.. en kertakaikkiaan voi sietää tätä naista. Heti ensimmäisellä viikolla osottautui mielestäni turhaksi höslääjäksi ja kikattelevaksi pikkulapseksi. Ja nyt se vain pahenee siten, että tytöstä kuoriutuu myös tämä EI NIIN iloinen persoona. Kitisee, valittaa, itkee, kadehtii, VARASTAA ja puhuu kakkaa. Skitsoilee turhista asioista, kuten siitä, että Mikael joutui mennä Benin ja haaremin kanssa bilettämään. Kamalat itkupotkuraivarit, vaikka oli juuri maininnut ettei tahdo kiehnata. Muutenkin ihan pimeä tyyppi. Ja kun sunnuntai koittaa, niin suorassa lähetyksessä tämä neiti tekaisee itselleen sen kikattelevan pikkutytön persoonan, josta joku vissiin oikeasti tykkää?

Tanja: Jotenkin vähän outo. En voisi kuvitella tulevani toimeen tämän henkilön kanssa. Ne jutut ja niiden juttujen ilmaiseminen on liian siis niinku tavallaan sellasta. Rasittava puhetyyli, kännissä saa angsti itkukohtauksia ja on vain jotenkin vähän kuin jälkeenjäänyt. Tosin nyt tämän Taivas ja Helvetti viikkotehtävän aikana Tanja ei pahemmin ole rasittanut, vaan suoriutunut kärsimisestä ihan soppelisti.

Eipä muista olekaan kauheasti puhuttavaa. Luulisin, että ensi vuonna en vaivaudu ostamaan 24/7. Ihan kiva tätä on katsella, mutta kaiken tarpeellisen näkee myös illan ohjelmissa. Kaikki kuvat tarjoaa ihan google.

>>>

Eipä kauheasti ole ideoita kirjoittamiseen, niin päätin sitten näinkin tylsästä aiheesta kirjoittaa. Elämään ei kuulu oikein mitään kummempia, syksytä yritän nautiskella. Joku kaunis päivä vielä kirjoitan Italian reissusta raporttia, vaikka tästäkin on kulunut jo muutama kuukausi. On vain niin ikävä sitä maata, hih.

Löysin vanhan webkameran, jolla oli hetken hauska leikkiä. Kuvanlaatu täys kymppi.

Kaupunkirasismi

Kuuluin ennen siihen porukkaan, joka kertoo vihaavansa syntymäkaupunkia. Olen elämästäni elänyt Vaasassa 18-vuotta ja voi sitä ilon määrää, kun sieltä pääsin pois. Yläaste aikoina olin niin täynnä koko kaupunkia, että olin jo tietoinen pitkän aikaa muuttavani pois, jopa äitini kannusti pois muuttoa kaupungista, missä tarvitaan työssä ruotsia (huom. en osaa sitä kieltä yhtään).

Inhosin kaikkea mahdollista siinä kaupungissa. Keskusta oli mitätön, meren näki, jos vaivautui menemään sinne suuntaan, ihmiset olivat kamalia, kauppoja ei meinannut olla ollenkaan, ihmiset eivät puhuneet suomea, kaikkialle oli pitkä matka, missään ei ollut livebändejä jnejne. Silloin ajattelin, että kaikki kiva ja huikea tapahtuu Seinäjoella (ja missä tahansa muualla). Siksipä siis koin muuton Seinäjoelle hyväksi vaihtoehdoksi, kaikki hyvä olisi täälä ja koulu lähellä.

Toisin kävi. Nyt olen tarkalleen vuoden viettänyt aikani täälä ja voi tätä ikävän määrää. Nykyään näen Vaasan täydellisenä, kauniina merikaupunkina, minne kuka tahansa haluaisi muuttaa. Sielä on hyvät ruokapaikat ja nykyään hyviä kauppoja. Sielä on IHANIA ihmisiä ja ruotiskaan ei kuulosta enää niin kamalalta. Kyllä se veri vain vetää puoleensa. Kadut ovat tutut ja on aina paikkoja minne mennä. Seinäjoella istun kotona, koska keskustassa ei kuitenkaan ole mitään. Istun kotona, koska täälä ei asu oikeastaan tuttuja. Istun kotona, koska ei ole kiinnostusta katsella paikkoja. Tämä kaupunki on nähty ja eletty.

Vaasa, i miss u!

Tilt

Tällainen nopea ja turha päivitys. Oltiin tosiaan kiertelemässä sielä sun täälä ja pääpaikkanamme oli ihanan kaunis Lappeenranta. En tiedä, että mikä siinä kaupungissa oikein viehättää, mutta sielä voisin viettää vaikka koko loppuelämäni. Keskusta ei ole täyteen tungettu turhuuksia, vaan on selkeä ja nätti ja satama on jotain vielä nätimpää (linnoitus mukaanlukien).

google (lappeenranta)

Ei me koskaan sitten päädyttykään sinne rocklandia festivaaleille ja ehkä hyvä niin, se ei ollu tainnut vetää porukkaa lainkaan mukaan. Sen sijaan istuskeltiin kuitenkin terassilla ja näin vanhaa hyvää ystävää. Tuntuu ettei tänä kesänä ole tullut tehtyä mitään. Sohva ja tv on tullut turhan tutuksi ja ihmisiä olisi voinut nähdä hurjasti enemmän, mutta myöhäistä se on nyt kitistä, kun syksy tekee jo tuloaan. Ulkona on ihan älyttömän kylmä ja tuulee ihan hullun lailla. Ensi kertaa nyt muutamaan kuukauteen pidän sukkia jalassa sisällä.

weheartit

Luinpas taas jotain miellyttäviä musiikki uutisia. "Hurts: Finland- big news coming on Tuesday! Check back here tomorrow afternoon...- Hurts HQ"
Huomista odotellessa.

weheartit

What can I say - Riemulomalle Vaasaan!

Avasin aamulla tuttuun tapaan facebookin ja luulin nähneeni ehkä huvittavimman vitsin aikoihin. Dead By April (bändi, jos joku ei satu tuntemaan) tulisi lauantaina 30.7 Vaasan ihanaiseen huvipuistoon Wasalandiaan vetämään keikan. Tipahdin sohvalta alas ja nauroin kippurassa, että minkä takia se nyt sielä soittaisi, mutta... totta se vaan prkl on. Tämän neidin kesän festarit eivät ole siis ohi! Lauantaina rokkailemaan Rocklandia festivaaliin, vaikka kuinka ajatus edelleenkin huvittaa.

google

 Olen käynyt itse huvipuistossa viimeksi parisen vuotta sitten ja totesin, että tänne ei ole tulemista enää. Syynä se, että se on tarkoitettu lähinnä oikeesti vain lapsille. Ja nyt sielä on festivaali, huh huh. Toki, en valita, koska Dead By April on ihan huippu bändi ja nyt lähtee kyllä levy taas tiukkaan kuunteluun. Juho ei ole aikaisemmin ollut koko Wasalandiassa, joten vien herrasen kyllä tukkijoki ajelulle ja kierrokselle kummituslinnaan, hurjaa.

Kuva on ihan provinssista, mutta tältä mitä luultavimmin näytin aamulla ja näytän lauantaina. Inhoan suunnattomasti tuota virnettä ja hullun silmiä, mutta ilme kertoo kyllä kaiken!

 Itse bändinhän ole nähnyt harmikseni vain kerran. Huijasin Juhon talvella 2009 Taste of Chaokseen, kun annoin liput sinne synttärilahjaksi. Juho kuunteli silloin vain Killswitch Engagea ja itse himoitsin In Flamesin  ja Dead by Aprillin keikkaa, eli reissu tuli lähinnä enemmän omaksi edukseni, mutta niin vain Juhokin alkoi kuunnella In Flamesia ja Dead By Aprillia. Oli turhan lyhyt veto bändiltä ja nyt ONNEKSI se on koko rocklandia festivaalin pääesiintyjä, kelpaa. Tottakai tänne täytyy tällaisista asioista hehkuttaa!!

WalleNalle tulee meidän kanssa fiilistelemään, pakko.

Suosittelen tutustumaan, jos ennestään ei ole tuttu. Jejee! Ja lisäsin tuollaisen mielipide systeemin. Antaa vähän kuvaa siitä, mitä mieltä näistä löpinöistä ollaan.

Tylsistyneen puhetta

Ei ole kesääkään kauheasti jäljillä ja kummempaa ei ole tapahtunut. Ikävää. Elokuun alussa olisi tarkoitus lähteä taas kiertelemään vähän Suomen maita äiten, isäpuolen ja Juhon kanssa, eli sitä odotellessa. Itään päin olisi tarkoitus suunnistaa. Itse en tällä hetkellä tee mitään muuta kuin istu (makaa) kotona tekemättä mitään. Kämppää voisi toki siivota hullun lailla janiinedespäin, mutta ei vain jaksa. Nukun kieltämättä päivässä yhteensä varmaan 15 tuntia, muuten ei kyllä päivä lähde käyntiin... Nyt on poikkeus aamu. Kello on 7:55 ja kahvia sain pari kuppia juotua ja ihmettelen maailman menoa.

weheartit

 Eilen sain kohdata taas lisää painajaista meidän takapihalla. Lentomuurahaisia tusina. Hyi kamala, vihaan niitäkin yhtälailla kuin ampiaisia. Onneksi ne sattuu lentämään kauas pois pesästään ja saa hetken rauhassa taas olla. Tässä vain nyt fiilistelen musiikkia ja mietin, jos sitä oikeasti jaksaisi tehdäkin jotain. Harry potterin uusimman leffan ensimmäisen osan ajattelin katsoa, että voisin nähdä toisen osan ihan 3D:nä. 

Tänään on luvattu paljonpaljon vesisadetta. Kiitos kyllä, haluan tän ilman raikastuvan kyllä. Trooppiset yöt on jo mun mielestä alkanut, koska eilinen yö oli jo kamala.

Tämän hetken biisit voisin listata. Olen hurahtanut täysin Hurtsiin, joka periaatteessa poikkeaa tavallisesta musiikkimausta, mutta minkäs mahdat.. Hurts on ihana!


Eilen oli pakko käydä ostamassa levy ja anttilasta löytyi 8e. Jejee. Toinen, mitä kesällä pitää soittaa ja LUJAA on Tehosekoitin. Tämä bändi ei kuole koskaan, vaikka toimintansa onkin lopettanut. Ankkarockissa '09 oli aika mahtavaa. Siitä tietää, että kesä on tullut kun tämä neiti fiilistelee Tehareita. Ja jostain kumman syystä tämä ei suostu näyttämään tehareiden videoita tässä, hmm...

Omaa suosikkiani ei pidä kyllä unohtaa laisinkaan. Uuden levyn ja kelpo keikan sonispheressä vetäissyt In Flames ei kulu koskaan. Uusi levy on kyllä alkanut soida jo vähän turhan tiuhaan tahtiin, mutta eipä haittaa.



Tässä aamukaffeja kun hörpsin, niin voicelta sattui tuleen uusi biisi mun korviini (kesän olen kuunnellut lähinnä radio rockia, jotenka siksi biisi on uusi tuttavuus) ja ihastuin siihen musiikkivideoon. Erityisen söpöjä koiria ja tykkään hirveästi hyvin hidastetuista kohtauksista. Tämä video tarjoaa sen. Ja biiskin on ihan oikeasti aika hyvä!
 

Jos sitä nyt jaksaisi kurkistaa Harry Potterin ihmeelliseen maailmaan ja sen jälkeen vähän siivousta. Ehkä.

Bad hair day

Hiukset.. mikä ihana ongelma, lähes jokaiselle naiselle. Ne joilla on suorat hiukset, haluavat kipeästi kiharat ja ne joilla on kiharat, haluavat kipeästi suorat hiukset. Näin se menee aika usein. Saa olla kyllä supernainen, jos on täysin tyytyväinen hiuksiinsa.

Omistan tosiaan luonnostaan täysin kiharat ja kaupanpäälle vielä paksut hiukset. Ja kuulun siihen porukkaan, joka todella tahtoo suorat hiukset, enkä ymmärrä miksi halutaan kiharat hiukset. Kihartimella saa paljon hienommat kiharat aikaan, kuin luonnonkiharat ikinä näyttävät. 

Ihanaa puhelinlaatua.

Ylläoleva kuva on otettu suihkun jälkeen, kun ne kuivuivat. Haluaako joku oikeasti tuollaisen pehkon? Not. En tykkää kuivata hiuksia hiustenkuivaajalla, koska hiukset alkaa tuntua inhottavilta. Noiden kuivumisessa kestää se pari tuntia ilman mitään.

Onneksi joskus löysin yhden rakkaimmista esineistä, nimittäin suoristusraudan. Se saa tämän tytön hyvin tyytyväiseksi hyvinä päivinä. Nyt on ilmennyt kuitenkin ongelma. Olen tottunut kyllä siihen 45 minuutin suoristamiseen ja hiusten kanssa tappelemiseen, mutta kesä. On kuuma ja päänahka/niska hikoaa, tästä seuraa siis se, että hiukset menevät automaattisesti kiharalle. Syksyllä/talvella taas ongelmana ilman kosteus, ne menee kiharalle samantien. Ei auta lakat eikä aineet. Pidänpä siis mielummin niitä kiinni.

Käytän harvoin mitään aineita päähäni, koska en koe sen olevan tarpeellista. Ainoastaan, jos ne ovat sähköiset, niin saatan jotain kiiltogeeliä yms vähän laittaa. Joku myös saattaa mainita suoristuspermanentista, mutta rakas parturini sanoi, että hiukseni putoavat päästä, jos sen teen.

Provinssista nautittiin suoralla tukalla.

Joka aamu ikävöin kovin rastoja/takkujani. Omistin parin vuoden ajan takut, joita aluksi kovasti inhosin ja joihin lopulta rakastuin. Vaasan amiksessa tehtiin ilmaiseksi takut ja päätin luopua kamalista kiharoistani. Kaksi tyttöstä minulle sitten muutaman tunnin niitä väänsi, ja kun pääsin pois niin meinasi tulla itku. Ne oli niin lyhkäset ja ihmeelliset. Avasin samantien etuhiukset takaisin (ei ollut siinä vaiheessa kovin hyvä vaihtoehto) ja elämä hymyili. Ne onneksi kasvoi aika hyvää vauhtia ja takkuuntui ilman ongelmia.

Vauvatakut, i miss u!

 Takkujen kanssa oli niin helppoa. Jokaisen kiharatukkaiset ja hiustappelijan unelma. Sait aamuisin nukkua pidempään ja lähteä sen näköisenä mihin tahansa. Etuhiukset oli helppo pestä ja suoristaa nopsakkaan. Takkuja tarvi pestä harvemmin ja kiharoista ei tietoakaan.

Olin joskus vähän kapinallisemman näköinen, mutta kirkkaanpunaiset takut, miss u!

Festareillahan oli kaikein helpoin takkujen kanssa. Sain tusinoittain uusia tuttavia ja pelkästään takkujen voimalla, ihan oikeasti. Ei tänä päivänä kukaan kiinnitä huomiota, vaikka hyppisin silmillä. Takuista kaikki halusi keskustella, kokeilla, ihailla yms. Ei tarvinnut huolehtia pesemisestä ja siitä kiharasta. Sai vain olla ja juhlia. Takut olivat suuren suuri osa tämän neidin persoonaa. Kyllä kihara niistä toki näkyi, mutta ne olivat omanlaisensa. Niistä piti kuitenkin luopua, koska ne eivät jostain syystä enää takuttuneet juuresta ja pidemmän päälle ne olisivat vain roikkuneet päästä, ei kiva. Toisaalta oli hyvä ettei ne takuttuneet sen enempää, koska olisin luultavasti ollut siilitukkainen parturin käsittelyn jälkeen. Sain hyvän mittaisen tukan takaisin, kiitos rakkaimman parturini.

Matkalla nummirockiin.

Juuri leikattu takut pois.

Tästä ei pitäny tulla ollenkaan takkupäivitys, mutta aloin niitä ikävöimään kovin. Ehkä joku kaunis päivä ne löytyy uudelleen päästä. Tavoitteena olisi vain paljon pidemmät sellaiset.

Kesän painajainen

Kesä on ihan parasta aikaa ja talvella sitä odotetaan kuin kuuta nousevaa, mutta... yhdet pirulaiset meinaa pilata kyllä koko kesän, nimittäin ampiaiset. Niitä ei voi sietää, ei missään muodossa. Pienempänä en pelännyt niitä ollenkaan ja ne taisi olla ihan kivan näkösiäkin. Sitten kerran yksi kaunis kesäpäivä yksi pirulainen sattui pistämään ja se ei tuntunut missään (en ole allerginen, kiitos tästä). Pieni nipistys ja sen jälkeen kutina ja polte, sama kuin nokkoseen olisi lyönyt jalkansa. Ei mikään kamala kokemus, mutta siitä tajusin, että ne pirulaiset tosiaan hyökkii kimppuun.

Jostakin syystä, olen alkanut niitä pelkäämään tuon kokemuksen jälkeen, vaikka tosiaan ei ottanut ollenkaan kipeää. Kun asuin vielä kotona Vaasassa, niin huoneeni yläpuolella oli ampiaispesä ja kuumalla kesähelteellä oli pakko pitää ikkunaa auki, että sai happea. No ne tietenkin joka aamu pörräsi naaman päällä, kun heräsi. Tsiisus sitä paniikin määrää. Nyt täälä Seinäjoella meidän takapiha elättää niitä jotenkin, koska niitä on ihan älyttömästi. On yksi erittäin kookas (normaalia isompi) ampiainen, joka hyökkii kyllä heti päälle, vaikka hymyilisit sille paikallasi. Muut ampiaiset tajuaa kiertää kaukaa, mutta se iso..

Hauskinta tässä on se, että Juho on niille allerginen ja minä pelkään. Eli mitä tehdä, kun ampiainen tulee sisälle? Minä huudan ja Juho yrittää etsiä suojapaikkaa. Miksi niiden pitää uhitella isompia ja olla vielä rumia ja pitää kamalaa ääntä? Miksi niiden pitää yrittää tutkia ihmisestä joka ikinen ruumiinosa ja pelotella ympärillä? Mehiläiset on kivoja, ne on läskejä ja söpöjä, eikä hyöki kimppuun, vaan etsii kauniita kukkasia. Ampiaiset, ottakaa niistä mallia. Tosin, lapsena astuin mehiläisen päälle ja se muistaakseni sattui ja kovaa.

No, tänään se iso ja pelottava pirulainen hyökkäsi taas, kun nautiskelin aamutupakkaa. Kuului vaan SURRRR ja se hävisi. Se pirulainen pisti mua kaikkein arimpaan paikkaan, nimittäin ranteeseen. En voi sietää esimerkiksi sitä, kun ranteita painellaan tai verisuonia tökitään. Taaskaan ei satu eikä mitään, mutta pelkään taas näitä kesän painajaisia yhä enemmän. Joskus olen kuullut huhun, että ampiaiset kuolee siihen, kun ne menettää sen piikin. Jos näin on, niin halleluja yksi on poistettu pelistä pois.

Muistan joskus 13-vuotiaana, kun kuuntelin intohimoisesti W.A.S.P.ia ja etsin niiden musiikkivideoita netistä. Appajee, kirjoitin pelkän wasp siihen ja sieltä pongahti tusina ampiaisvideoita. Hyi.

Päivä 3 - Minun vanhempani

Vanhempani erosivat jo heti, kun synnyin... ja palasivat yhteen, erosivat, palasivat yhteen. Sellaista on-off suhdetta jatkui melkein 10 vuotta, kunnes onneksi se riitti molemmille. Olen asunut äitini kanssa elämäni ja en koskaan ole edes harkinnut isäni luokse muuttamista. Joku voisi ihmetellä sitä, että olen tyytyväinen vanhempien eroon, mutta ihmiset ovat erilaisia ja tilanteet monimutkaisia.

Isää en ole periaatteessa edes tuntenut koskaan. Viimeksi olen sen nähnyt n. 2 vuotta sitten (tätä ennen joskus pienenä) ja en todellakaan kovin hyvissä merkeissä, nimittäin sairaalassa teho-osastolla. Alkoholi vei mennessään, mutta minkäs sille mahdat. Välillä tulee perus kännipuheluita, mutta nykypäivänä tilanne ei oikein haittaa. Usein puhutaan siitä, että huono isäsuhde vaikuttaa tulevaisuuteen etenkin naisilla. Mahdollisesti on jotenkin vaikuttanut, mutta ei nyt mitenkään radikaalisti. Hyvin olen pärjännyt ja ollut suht onnellinen. Ja onneksi äitini löysi uuden miehen, joka on huippu isäpuoli!

weheartit

Äiti on hyvin tärkeä henkilö nykypäivänä. Lapsuusvuosina asia oli ehkä toisin, mutta vaikeat ajat on joskus jokaisella. Äiti auttaa aina kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja pitää hyvin äiti-tytär suhdetta yllä. Asutaan eri paikkakunnilla nykyään ja pidetään jatkuvasti yhteyttä. Voin mennä koska vain omilla avaimilla sisään kotiin, jos siltä tuntuu. Ja voin soittaa äitille keskellä yötä asiasta mistä tahansa. Äiti vaan on paras! 

weheartit

>>>

Viikonloppu oli ihan huippu! Lähdettiin ajelemaan kohti Helsinkiä perjantaina neljän aikoihin päivästä ja hieman pelotti matkan pituus. Siinä ennen Parkanoa sitten alkoi ihan järkyttävä ukkosmyrsky ja jouduin ajamaan tiensivuun joksikin aikaa ihan vaan, kun näkyvyys oli mitätön. Yleensä tykkään ihan hirveästi ukonilmasta, mutta nyt pelkäsin ja todella. Vettä ja rakeita tuli taivaan täydeltä, salamoi ihan joka suunnalla ja jyrinä tuntui maassa asti. Juhon (poikaystäväni) kanssa vaan naurettiin auton sisällä, kun pelotti niin lujaa. No säästä selviydyttiin ja jossain vaiheessa huomasin, että öljypönikkä oli kaatunut takana ja se lainehteli sielä lattialla. Haju oli oikein mukava ja sen siivoaminen vielä mukavempaa (tosin, ei se vieläkään ole sieltä kunnolla poissa) ja sain tietää senkin, että olen autoöljylle allerginen/herkkä. No ne oli sitten onneksi ne pienet harmin paikat.

weheartit

Lauantaina se sitten koitti, nimittäin SONISPHERE! Päästiin sisälle vasta kahden jälkeen, mutta ehdin hetken aikaa nähdä Stam1naa. Siinä samoihin aikoihin alkoi myös In Flames jakaa nimmareita ja käytiin nekin siinä hakemassa. Oltiin kuviteltu, että oltaisiin hyvissä tunnelmissa ja suurimman osan kaljateltan puolella.. eih, oli niin pirun kuuma ja inhottava olo ettei jaksanut kauheasti muuta kuin istuskella varjossa. Siinä sitten vähän ennen In Flamesin alkua etsittiin meille hyvät paikat lavan edustalta, mutta selvinpäin on jotenkin järjentöntä yrittää kestää humalaisia ihmisiä, jotka rynnii ja talloo paikalle. Humalassa moinen ei ottaisi päähän (silloin saattaisin olla yhtä typerä). Katseltiin keikka miksauskopin edestä ja nähtiin koko ajan lavalle. HUIKEA keikka jes! Ihmettelin vaan uusien biisien määrää, vaivaiset kaksi kappaletta... mutta ei haittaa yhtään, kun settilista muuten toimi hyvin. Yleisöä vaan niiiiiiin säälittävän vähän etten usko Sonispheren kyllä saavan kovin hyvää jatkoa tulevaisuudessa. Katseltiin me Slipknottiakin toki hetken aikaa. Olisin halunnut fiilistellä koko keikan, mutta olo alkoi olla niin tukala helteen ja kipujen takia, että lähdettiin viiden biisin jälkeen kävelemään pois.

weheartit

Sunnuntaina käytiin nopeasti Heinolassa viettämässä Juhon vaarin 80vee juhlia ja sielä, yllätys yllätys, alkoi ukkostaa ja sataa niin ettei lähdetty niin nopeasti sieltä pois. Jossain vaiheessa se oli silti pakko änkeä autolla eteenpäin sielä sateessa ja selvittiin siitäkin. Matka oli pelkkää mutkaa ja mäkeä koko sen ajan Seinäjoelle, ainakin pysyi hereillä prkl. Ensimmäinen kerta, kun ajan noin pitkän matkan vanhalla romulla yhtään mihinkään ja hyvin meni! Joillakin onnekkailla on se mahdollisuus, että kyydissä olevalla/olevilla on ajokortti, niin kuskia voi vaihdella. Nyt voisi mennä kuuntelemaan jotain unimusiikkia ja nukahtaa, matka tuntuu raajoissa edelleen.

In Flames - Pinball Map 

Me ja 3/5 In Flames