What can I say - Riemulomalle Vaasaan!

Avasin aamulla tuttuun tapaan facebookin ja luulin nähneeni ehkä huvittavimman vitsin aikoihin. Dead By April (bändi, jos joku ei satu tuntemaan) tulisi lauantaina 30.7 Vaasan ihanaiseen huvipuistoon Wasalandiaan vetämään keikan. Tipahdin sohvalta alas ja nauroin kippurassa, että minkä takia se nyt sielä soittaisi, mutta... totta se vaan prkl on. Tämän neidin kesän festarit eivät ole siis ohi! Lauantaina rokkailemaan Rocklandia festivaaliin, vaikka kuinka ajatus edelleenkin huvittaa.

google

 Olen käynyt itse huvipuistossa viimeksi parisen vuotta sitten ja totesin, että tänne ei ole tulemista enää. Syynä se, että se on tarkoitettu lähinnä oikeesti vain lapsille. Ja nyt sielä on festivaali, huh huh. Toki, en valita, koska Dead By April on ihan huippu bändi ja nyt lähtee kyllä levy taas tiukkaan kuunteluun. Juho ei ole aikaisemmin ollut koko Wasalandiassa, joten vien herrasen kyllä tukkijoki ajelulle ja kierrokselle kummituslinnaan, hurjaa.

Kuva on ihan provinssista, mutta tältä mitä luultavimmin näytin aamulla ja näytän lauantaina. Inhoan suunnattomasti tuota virnettä ja hullun silmiä, mutta ilme kertoo kyllä kaiken!

 Itse bändinhän ole nähnyt harmikseni vain kerran. Huijasin Juhon talvella 2009 Taste of Chaokseen, kun annoin liput sinne synttärilahjaksi. Juho kuunteli silloin vain Killswitch Engagea ja itse himoitsin In Flamesin  ja Dead by Aprillin keikkaa, eli reissu tuli lähinnä enemmän omaksi edukseni, mutta niin vain Juhokin alkoi kuunnella In Flamesia ja Dead By Aprillia. Oli turhan lyhyt veto bändiltä ja nyt ONNEKSI se on koko rocklandia festivaalin pääesiintyjä, kelpaa. Tottakai tänne täytyy tällaisista asioista hehkuttaa!!

WalleNalle tulee meidän kanssa fiilistelemään, pakko.

Suosittelen tutustumaan, jos ennestään ei ole tuttu. Jejee! Ja lisäsin tuollaisen mielipide systeemin. Antaa vähän kuvaa siitä, mitä mieltä näistä löpinöistä ollaan.

Tylsistyneen puhetta

Ei ole kesääkään kauheasti jäljillä ja kummempaa ei ole tapahtunut. Ikävää. Elokuun alussa olisi tarkoitus lähteä taas kiertelemään vähän Suomen maita äiten, isäpuolen ja Juhon kanssa, eli sitä odotellessa. Itään päin olisi tarkoitus suunnistaa. Itse en tällä hetkellä tee mitään muuta kuin istu (makaa) kotona tekemättä mitään. Kämppää voisi toki siivota hullun lailla janiinedespäin, mutta ei vain jaksa. Nukun kieltämättä päivässä yhteensä varmaan 15 tuntia, muuten ei kyllä päivä lähde käyntiin... Nyt on poikkeus aamu. Kello on 7:55 ja kahvia sain pari kuppia juotua ja ihmettelen maailman menoa.

weheartit

 Eilen sain kohdata taas lisää painajaista meidän takapihalla. Lentomuurahaisia tusina. Hyi kamala, vihaan niitäkin yhtälailla kuin ampiaisia. Onneksi ne sattuu lentämään kauas pois pesästään ja saa hetken rauhassa taas olla. Tässä vain nyt fiilistelen musiikkia ja mietin, jos sitä oikeasti jaksaisi tehdäkin jotain. Harry potterin uusimman leffan ensimmäisen osan ajattelin katsoa, että voisin nähdä toisen osan ihan 3D:nä. 

Tänään on luvattu paljonpaljon vesisadetta. Kiitos kyllä, haluan tän ilman raikastuvan kyllä. Trooppiset yöt on jo mun mielestä alkanut, koska eilinen yö oli jo kamala.

Tämän hetken biisit voisin listata. Olen hurahtanut täysin Hurtsiin, joka periaatteessa poikkeaa tavallisesta musiikkimausta, mutta minkäs mahdat.. Hurts on ihana!


Eilen oli pakko käydä ostamassa levy ja anttilasta löytyi 8e. Jejee. Toinen, mitä kesällä pitää soittaa ja LUJAA on Tehosekoitin. Tämä bändi ei kuole koskaan, vaikka toimintansa onkin lopettanut. Ankkarockissa '09 oli aika mahtavaa. Siitä tietää, että kesä on tullut kun tämä neiti fiilistelee Tehareita. Ja jostain kumman syystä tämä ei suostu näyttämään tehareiden videoita tässä, hmm...

Omaa suosikkiani ei pidä kyllä unohtaa laisinkaan. Uuden levyn ja kelpo keikan sonispheressä vetäissyt In Flames ei kulu koskaan. Uusi levy on kyllä alkanut soida jo vähän turhan tiuhaan tahtiin, mutta eipä haittaa.



Tässä aamukaffeja kun hörpsin, niin voicelta sattui tuleen uusi biisi mun korviini (kesän olen kuunnellut lähinnä radio rockia, jotenka siksi biisi on uusi tuttavuus) ja ihastuin siihen musiikkivideoon. Erityisen söpöjä koiria ja tykkään hirveästi hyvin hidastetuista kohtauksista. Tämä video tarjoaa sen. Ja biiskin on ihan oikeasti aika hyvä!
 

Jos sitä nyt jaksaisi kurkistaa Harry Potterin ihmeelliseen maailmaan ja sen jälkeen vähän siivousta. Ehkä.

Bad hair day

Hiukset.. mikä ihana ongelma, lähes jokaiselle naiselle. Ne joilla on suorat hiukset, haluavat kipeästi kiharat ja ne joilla on kiharat, haluavat kipeästi suorat hiukset. Näin se menee aika usein. Saa olla kyllä supernainen, jos on täysin tyytyväinen hiuksiinsa.

Omistan tosiaan luonnostaan täysin kiharat ja kaupanpäälle vielä paksut hiukset. Ja kuulun siihen porukkaan, joka todella tahtoo suorat hiukset, enkä ymmärrä miksi halutaan kiharat hiukset. Kihartimella saa paljon hienommat kiharat aikaan, kuin luonnonkiharat ikinä näyttävät. 

Ihanaa puhelinlaatua.

Ylläoleva kuva on otettu suihkun jälkeen, kun ne kuivuivat. Haluaako joku oikeasti tuollaisen pehkon? Not. En tykkää kuivata hiuksia hiustenkuivaajalla, koska hiukset alkaa tuntua inhottavilta. Noiden kuivumisessa kestää se pari tuntia ilman mitään.

Onneksi joskus löysin yhden rakkaimmista esineistä, nimittäin suoristusraudan. Se saa tämän tytön hyvin tyytyväiseksi hyvinä päivinä. Nyt on ilmennyt kuitenkin ongelma. Olen tottunut kyllä siihen 45 minuutin suoristamiseen ja hiusten kanssa tappelemiseen, mutta kesä. On kuuma ja päänahka/niska hikoaa, tästä seuraa siis se, että hiukset menevät automaattisesti kiharalle. Syksyllä/talvella taas ongelmana ilman kosteus, ne menee kiharalle samantien. Ei auta lakat eikä aineet. Pidänpä siis mielummin niitä kiinni.

Käytän harvoin mitään aineita päähäni, koska en koe sen olevan tarpeellista. Ainoastaan, jos ne ovat sähköiset, niin saatan jotain kiiltogeeliä yms vähän laittaa. Joku myös saattaa mainita suoristuspermanentista, mutta rakas parturini sanoi, että hiukseni putoavat päästä, jos sen teen.

Provinssista nautittiin suoralla tukalla.

Joka aamu ikävöin kovin rastoja/takkujani. Omistin parin vuoden ajan takut, joita aluksi kovasti inhosin ja joihin lopulta rakastuin. Vaasan amiksessa tehtiin ilmaiseksi takut ja päätin luopua kamalista kiharoistani. Kaksi tyttöstä minulle sitten muutaman tunnin niitä väänsi, ja kun pääsin pois niin meinasi tulla itku. Ne oli niin lyhkäset ja ihmeelliset. Avasin samantien etuhiukset takaisin (ei ollut siinä vaiheessa kovin hyvä vaihtoehto) ja elämä hymyili. Ne onneksi kasvoi aika hyvää vauhtia ja takkuuntui ilman ongelmia.

Vauvatakut, i miss u!

 Takkujen kanssa oli niin helppoa. Jokaisen kiharatukkaiset ja hiustappelijan unelma. Sait aamuisin nukkua pidempään ja lähteä sen näköisenä mihin tahansa. Etuhiukset oli helppo pestä ja suoristaa nopsakkaan. Takkuja tarvi pestä harvemmin ja kiharoista ei tietoakaan.

Olin joskus vähän kapinallisemman näköinen, mutta kirkkaanpunaiset takut, miss u!

Festareillahan oli kaikein helpoin takkujen kanssa. Sain tusinoittain uusia tuttavia ja pelkästään takkujen voimalla, ihan oikeasti. Ei tänä päivänä kukaan kiinnitä huomiota, vaikka hyppisin silmillä. Takuista kaikki halusi keskustella, kokeilla, ihailla yms. Ei tarvinnut huolehtia pesemisestä ja siitä kiharasta. Sai vain olla ja juhlia. Takut olivat suuren suuri osa tämän neidin persoonaa. Kyllä kihara niistä toki näkyi, mutta ne olivat omanlaisensa. Niistä piti kuitenkin luopua, koska ne eivät jostain syystä enää takuttuneet juuresta ja pidemmän päälle ne olisivat vain roikkuneet päästä, ei kiva. Toisaalta oli hyvä ettei ne takuttuneet sen enempää, koska olisin luultavasti ollut siilitukkainen parturin käsittelyn jälkeen. Sain hyvän mittaisen tukan takaisin, kiitos rakkaimman parturini.

Matkalla nummirockiin.

Juuri leikattu takut pois.

Tästä ei pitäny tulla ollenkaan takkupäivitys, mutta aloin niitä ikävöimään kovin. Ehkä joku kaunis päivä ne löytyy uudelleen päästä. Tavoitteena olisi vain paljon pidemmät sellaiset.

Kesän painajainen

Kesä on ihan parasta aikaa ja talvella sitä odotetaan kuin kuuta nousevaa, mutta... yhdet pirulaiset meinaa pilata kyllä koko kesän, nimittäin ampiaiset. Niitä ei voi sietää, ei missään muodossa. Pienempänä en pelännyt niitä ollenkaan ja ne taisi olla ihan kivan näkösiäkin. Sitten kerran yksi kaunis kesäpäivä yksi pirulainen sattui pistämään ja se ei tuntunut missään (en ole allerginen, kiitos tästä). Pieni nipistys ja sen jälkeen kutina ja polte, sama kuin nokkoseen olisi lyönyt jalkansa. Ei mikään kamala kokemus, mutta siitä tajusin, että ne pirulaiset tosiaan hyökkii kimppuun.

Jostakin syystä, olen alkanut niitä pelkäämään tuon kokemuksen jälkeen, vaikka tosiaan ei ottanut ollenkaan kipeää. Kun asuin vielä kotona Vaasassa, niin huoneeni yläpuolella oli ampiaispesä ja kuumalla kesähelteellä oli pakko pitää ikkunaa auki, että sai happea. No ne tietenkin joka aamu pörräsi naaman päällä, kun heräsi. Tsiisus sitä paniikin määrää. Nyt täälä Seinäjoella meidän takapiha elättää niitä jotenkin, koska niitä on ihan älyttömästi. On yksi erittäin kookas (normaalia isompi) ampiainen, joka hyökkii kyllä heti päälle, vaikka hymyilisit sille paikallasi. Muut ampiaiset tajuaa kiertää kaukaa, mutta se iso..

Hauskinta tässä on se, että Juho on niille allerginen ja minä pelkään. Eli mitä tehdä, kun ampiainen tulee sisälle? Minä huudan ja Juho yrittää etsiä suojapaikkaa. Miksi niiden pitää uhitella isompia ja olla vielä rumia ja pitää kamalaa ääntä? Miksi niiden pitää yrittää tutkia ihmisestä joka ikinen ruumiinosa ja pelotella ympärillä? Mehiläiset on kivoja, ne on läskejä ja söpöjä, eikä hyöki kimppuun, vaan etsii kauniita kukkasia. Ampiaiset, ottakaa niistä mallia. Tosin, lapsena astuin mehiläisen päälle ja se muistaakseni sattui ja kovaa.

No, tänään se iso ja pelottava pirulainen hyökkäsi taas, kun nautiskelin aamutupakkaa. Kuului vaan SURRRR ja se hävisi. Se pirulainen pisti mua kaikkein arimpaan paikkaan, nimittäin ranteeseen. En voi sietää esimerkiksi sitä, kun ranteita painellaan tai verisuonia tökitään. Taaskaan ei satu eikä mitään, mutta pelkään taas näitä kesän painajaisia yhä enemmän. Joskus olen kuullut huhun, että ampiaiset kuolee siihen, kun ne menettää sen piikin. Jos näin on, niin halleluja yksi on poistettu pelistä pois.

Muistan joskus 13-vuotiaana, kun kuuntelin intohimoisesti W.A.S.P.ia ja etsin niiden musiikkivideoita netistä. Appajee, kirjoitin pelkän wasp siihen ja sieltä pongahti tusina ampiaisvideoita. Hyi.

Päivä 3 - Minun vanhempani

Vanhempani erosivat jo heti, kun synnyin... ja palasivat yhteen, erosivat, palasivat yhteen. Sellaista on-off suhdetta jatkui melkein 10 vuotta, kunnes onneksi se riitti molemmille. Olen asunut äitini kanssa elämäni ja en koskaan ole edes harkinnut isäni luokse muuttamista. Joku voisi ihmetellä sitä, että olen tyytyväinen vanhempien eroon, mutta ihmiset ovat erilaisia ja tilanteet monimutkaisia.

Isää en ole periaatteessa edes tuntenut koskaan. Viimeksi olen sen nähnyt n. 2 vuotta sitten (tätä ennen joskus pienenä) ja en todellakaan kovin hyvissä merkeissä, nimittäin sairaalassa teho-osastolla. Alkoholi vei mennessään, mutta minkäs sille mahdat. Välillä tulee perus kännipuheluita, mutta nykypäivänä tilanne ei oikein haittaa. Usein puhutaan siitä, että huono isäsuhde vaikuttaa tulevaisuuteen etenkin naisilla. Mahdollisesti on jotenkin vaikuttanut, mutta ei nyt mitenkään radikaalisti. Hyvin olen pärjännyt ja ollut suht onnellinen. Ja onneksi äitini löysi uuden miehen, joka on huippu isäpuoli!

weheartit

Äiti on hyvin tärkeä henkilö nykypäivänä. Lapsuusvuosina asia oli ehkä toisin, mutta vaikeat ajat on joskus jokaisella. Äiti auttaa aina kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja pitää hyvin äiti-tytär suhdetta yllä. Asutaan eri paikkakunnilla nykyään ja pidetään jatkuvasti yhteyttä. Voin mennä koska vain omilla avaimilla sisään kotiin, jos siltä tuntuu. Ja voin soittaa äitille keskellä yötä asiasta mistä tahansa. Äiti vaan on paras! 

weheartit

>>>

Viikonloppu oli ihan huippu! Lähdettiin ajelemaan kohti Helsinkiä perjantaina neljän aikoihin päivästä ja hieman pelotti matkan pituus. Siinä ennen Parkanoa sitten alkoi ihan järkyttävä ukkosmyrsky ja jouduin ajamaan tiensivuun joksikin aikaa ihan vaan, kun näkyvyys oli mitätön. Yleensä tykkään ihan hirveästi ukonilmasta, mutta nyt pelkäsin ja todella. Vettä ja rakeita tuli taivaan täydeltä, salamoi ihan joka suunnalla ja jyrinä tuntui maassa asti. Juhon (poikaystäväni) kanssa vaan naurettiin auton sisällä, kun pelotti niin lujaa. No säästä selviydyttiin ja jossain vaiheessa huomasin, että öljypönikkä oli kaatunut takana ja se lainehteli sielä lattialla. Haju oli oikein mukava ja sen siivoaminen vielä mukavempaa (tosin, ei se vieläkään ole sieltä kunnolla poissa) ja sain tietää senkin, että olen autoöljylle allerginen/herkkä. No ne oli sitten onneksi ne pienet harmin paikat.

weheartit

Lauantaina se sitten koitti, nimittäin SONISPHERE! Päästiin sisälle vasta kahden jälkeen, mutta ehdin hetken aikaa nähdä Stam1naa. Siinä samoihin aikoihin alkoi myös In Flames jakaa nimmareita ja käytiin nekin siinä hakemassa. Oltiin kuviteltu, että oltaisiin hyvissä tunnelmissa ja suurimman osan kaljateltan puolella.. eih, oli niin pirun kuuma ja inhottava olo ettei jaksanut kauheasti muuta kuin istuskella varjossa. Siinä sitten vähän ennen In Flamesin alkua etsittiin meille hyvät paikat lavan edustalta, mutta selvinpäin on jotenkin järjentöntä yrittää kestää humalaisia ihmisiä, jotka rynnii ja talloo paikalle. Humalassa moinen ei ottaisi päähän (silloin saattaisin olla yhtä typerä). Katseltiin keikka miksauskopin edestä ja nähtiin koko ajan lavalle. HUIKEA keikka jes! Ihmettelin vaan uusien biisien määrää, vaivaiset kaksi kappaletta... mutta ei haittaa yhtään, kun settilista muuten toimi hyvin. Yleisöä vaan niiiiiiin säälittävän vähän etten usko Sonispheren kyllä saavan kovin hyvää jatkoa tulevaisuudessa. Katseltiin me Slipknottiakin toki hetken aikaa. Olisin halunnut fiilistellä koko keikan, mutta olo alkoi olla niin tukala helteen ja kipujen takia, että lähdettiin viiden biisin jälkeen kävelemään pois.

weheartit

Sunnuntaina käytiin nopeasti Heinolassa viettämässä Juhon vaarin 80vee juhlia ja sielä, yllätys yllätys, alkoi ukkostaa ja sataa niin ettei lähdetty niin nopeasti sieltä pois. Jossain vaiheessa se oli silti pakko änkeä autolla eteenpäin sielä sateessa ja selvittiin siitäkin. Matka oli pelkkää mutkaa ja mäkeä koko sen ajan Seinäjoelle, ainakin pysyi hereillä prkl. Ensimmäinen kerta, kun ajan noin pitkän matkan vanhalla romulla yhtään mihinkään ja hyvin meni! Joillakin onnekkailla on se mahdollisuus, että kyydissä olevalla/olevilla on ajokortti, niin kuskia voi vaihdella. Nyt voisi mennä kuuntelemaan jotain unimusiikkia ja nukahtaa, matka tuntuu raajoissa edelleen.

In Flames - Pinball Map 

Me ja 3/5 In Flames