lauantai 29. lokakuuta 2011

Päivä 2: kuva jostain kesäisestä

Kuva on vaarin mökiltä, missä käydään kesäisin syömässä, uimassa ja tapaamassa serkkuja. Rakastan tuota paikkaa ja voin kertoa, että mieli lepää. Kuva on suoraan saunarakennuksen edestä otettu, josta johtaa laituri suoraan mereen (aitoon mereen).

Olen täälä Vaasassa, äidin hellässä huomassa. Kuvia löytyisi tusina täältä koneelta, mutta tämä on niin hidas etten vaivaudu edes yrittämään latailemaan tänne kuvia sen enemempää.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Päivä 1: kuva lävistyksestä jonka voisit ottaa

weheartit

Huuleen voisin ottaa, melkein mihin tahansa kohtaan, mutta keskelle silti mieluiten. Olen tietämätön, onko juuri tällä tiettyä nimeä, että tulee huulen keskeltä läpi, mutta se näyttää kivalta. Voisin ottaa kyllä muuallekin lävistyksen, mutta en koe siihen tarvetta.


 Yläasteella mitään muuta en toivonutkaan, kuin ihanaista metallipalloa huuleeni, mutta äiti ei myöntänyt lupaa. Päätettiin sitten ystävän kanssa, että tehdään itse. Soitin jo äidillekin, että tulen sitten lävistys huulessa kotiin, että on turha urputtaa mitään. Noh.. meillä oli neula ja meillä oli lävistys, mutta.. neula oli aivan liian pieni. Uskoteltiin molemmat, että kyllä se lävistys siitä läpi menee, kun vähän työntää. Ensinnäkin neula työntyi vinoon ja ja se lävistys ei todellakaan mahtunut menemään läpi reiästä. Sitä ystäväni aikansa sinne työnsi, mutta oli pakko lopettaa siihen, kun verta alkoi valumaan vähän liiaksikin ja koko alahuuleni ja muukin osa kasvoja alkoi olla täysin tunnotonta. ONNEKSI ei sattunut mitään vakavaa, kuten halvaantuminen yms, vaan kaikki palautui ennalleen. Jos joku kaunis päivä lävistyksen otan, niin teen sen kyllä ihan liikkeessä ammattilaisten käsissä.
 Katsotaan, jos tällaiset saisin tehtyä loppuun asti (luvata en voi). Kaikkia kuvia en ajatellut ottaa itse, koska laadukas kamerani ei ota laadukkaita kuvia.


Päivä 1: kuva lävistyksestä jonka voisit ottaa
Päivä 2: kuva jostain kesäisestä
Päivä 3: kuva jostain söpöstä
Päivä 4: kuva jostain mitä teet/olet tehnyt tänään
Päivä 5: kuva unelma miehestä/naisesta
Päivä 6: kuva paikasta jonne haluaisit mennä
Päivä 7: kuva jostain mistä pidät
Päivä 8: kuva jostain minkä haluaisit
Päivä 9: kuva keneltä haluaisit näyttää
Päivä 10: kuva miten haluaisit viettää useimmat päiväsi
Päivä 11: kuva jostain mitä söit viimeksi
Päivä 12: kuva jostain mitä joit viimeksi
Päivä 13: kuva parhaista katsoneistasi elokuvista
Päivä 14: kuva lempi paikastasi
Päivä 15: kuva joka kuvaa mielialaasi nyt
Päivä 16: kuva lempi juomastasi
Päivä 17: kuva jostain mitä teit eilen
Päivä 18: kuva mieleisestäsi vaatteista
Päivä 19: kuva jostain mistä pidät
Päivä 20: kuva jostain herkullisesta
Päivä 21: kuva jostain sinun jokapäiväisestä rutiinista
Päivä 22: kuva jostain mitä haluaisit tehdä ennen kuolemaasi
Päivä 23: kuva jostain jota odotat nyt
Päivä 24: kuva jostain mitä teet tunnin päästä
Päivä 25: kuva puhelimestasi
Päivä 26: kuva jostain mitä ikävöit
Päivä 27: kuva jostain mitä haluaisit oppia
Päivä 28: kuva minne haluaisit mennä
Päivä 29: kuva jostain tunnetusta henkilöstä jonka haluaisit nähdä.

perjantai 7. lokakuuta 2011

Hobla!

Tylsyys saa laiskan kirjoittamaan. Ajattelin avautua kaikkien rakastamasta (not) Big Brotherista. Tällä hetkellä ehkä kaksi ystävää sitä seurailee, joten en pahemmin kenenkään kanssa ole puinut koko ohjelmaa tänä vuonna.

 Itse olen valitettavasti ollut kyseisen sarjan uhri joka ikinen vuosi. Kaikki lähti siitä, kun veljeni työskenteli turvamiehenä talon ulkopuolella ja joka talkshowssa herra näkyi availemassa ovia ja saattamassa asukkaita pois talosta. Helposti siinä sitten jäi katselemaan myös itse sarjaa ja koukkuunhan sitä jäätiin. Ymmärrän hyvin, miksi osa ihmisistä ei voi sietää koko hommaa, mutta ymmärrän myös hyvin niitä, jotka mielellään sitä seuraavat. Itse koen olevani vähän nolife tämän asian kanssa, koska sorruttiin nyt ostamaan 24/7 kaapeliin ensimmäistä kertaa näiden vuosien aikana. Välillä tämä päätös tuntuu todella turhalta, koska illan pääohjelmiin saa tungettua kyllä lähes kaiken oleellisen ja ohjelma vaikuttaa paljon mielenkiintoisemmalta, mutta karu totuus on se, että suuren osan päivästä porukka vain istuu ja odottelee tekemistä. 


Tämä vuosi on kyllä mielestäni täysin erilainen kuin mikään muu kausi koskaan. En ole vieläkään löytänyt ketään suosikkia talosta, joka on harvinaista, inhokkeja löytyy kyllä sitten liiaksikin. Kaikista asukkaista löytyy jotain niin ärsyttävää, että... ärsyttää. Tuottaja on itse kertonut, että tänä vuonna taloon ei ole tarkoituksella astunut mitään suuren suuria erilaisia persoonia, vaan aika tavallisia tallaajia. Tässä voi olla syy, miksi kukaan ei pahemmin miellytä, mutta ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, että voisin olla mukana asukkaiden keskusteluissa/touhuilussa. En kyllä siis ole koskaan hakemassa koko taloon, mutta tällainen hassu fiilis on vain. 

Voisinpas silti avautua joistakin asukkaista, joista tykkään edes hieman ja niistä, joita en siedä.
 +
Mikael : Ihan ensimmäisen viikon aikana jollain tapaa tykästyin tähän rentoon ja renttumaiseen heppuun, joka sai jutuillaan nauramaan ja asetti itsenä selvästi voittajatyypiksi. No nyt tämänkin hepun tykkäys on kyllä tyssännyt siihen, että kiehnaa koko aikansa Annikan kanssa. Voisin kuvitella, että joitain Mikaelia finaalipaikkaan äänestäjiä nyt harmittaa tämä tilanne, koska ei henkilöstä saa oikein irti enää mitään muuta kuin sitä kiehnaamista.


Sebastian: Alkuun en tykännyt tyypistä yhtään. Uskon jutut alkoivat raastaa tämän neidin päätä, koska en koskaan ole uskonnollinen ihminen ollut. Kuitenkin Sebastianista alkoi näkymään oikeasti ihan hyvä tyyppi. Hän tosiaan kertoilee niistä uskon jutuista yleensä vain silloin, kun joku asiasta kysyy ja tämä on ihan oikein. Kyllä itsekin mieluusti kertoisin omia mielipiteitä mielinmäärin vaikka jostain bändistä, jos joku tahtoisi asiasta tietää. Sebastian pitää porukkaa hengissä talossa hauskoilla leikeillään ja se on 24/7 katsojillekin mukavampaa katseltavaa, kuin se ainainen istuminen.

 __

Annika: En voi sietää.. en kertakaikkiaan voi sietää tätä naista. Heti ensimmäisellä viikolla osottautui mielestäni turhaksi höslääjäksi ja kikattelevaksi pikkulapseksi. Ja nyt se vain pahenee siten, että tytöstä kuoriutuu myös tämä EI NIIN iloinen persoona. Kitisee, valittaa, itkee, kadehtii, VARASTAA ja puhuu kakkaa. Skitsoilee turhista asioista, kuten siitä, että Mikael joutui mennä Benin ja haaremin kanssa bilettämään. Kamalat itkupotkuraivarit, vaikka oli juuri maininnut ettei tahdo kiehnata. Muutenkin ihan pimeä tyyppi. Ja kun sunnuntai koittaa, niin suorassa lähetyksessä tämä neiti tekaisee itselleen sen kikattelevan pikkutytön persoonan, josta joku vissiin oikeasti tykkää?


Tanja: Jotenkin vähän outo. En voisi kuvitella tulevani toimeen tämän henkilön kanssa. Ne jutut ja niiden juttujen ilmaiseminen on liian siis niinku tavallaan sellasta. Rasittava puhetyyli, kännissä saa angsti itkukohtauksia ja on vain jotenkin vähän kuin jälkeenjäänyt. Tosin nyt tämän Taivas ja Helvetti viikkotehtävän aikana Tanja ei pahemmin ole rasittanut, vaan suoriutunut kärsimisestä ihan soppelisti.


Eipä muista olekaan kauheasti puhuttavaa. Luulisin, että ensi vuonna en vaivaudu ostamaan 24/7. Ihan kiva tätä on katsella, mutta kaiken tarpeellisen näkee myös illan ohjelmissa. Kaikki kuvat tarjoaa ihan google.
>>>
Eipä kauheasti ole ideoita kirjoittamiseen, niin päätin sitten näinkin tylsästä aiheesta kirjoittaa. Elämään ei kuulu oikein mitään kummempia, syksytä yritän nautiskella. Joku kaunis päivä vielä kirjoitan Italian reissusta raporttia, vaikka tästäkin on kulunut jo muutama kuukausi. On vain niin ikävä sitä maata, hih.

Löysin vanhan webkameran, jolla oli hetken hauska leikkiä. Kuvanlaatu täys kymppi.