maanantai 4. heinäkuuta 2011

Päivä 3 - Minun vanhempani

Vanhempani erosivat jo heti, kun synnyin... ja palasivat yhteen, erosivat, palasivat yhteen. Sellaista on-off suhdetta jatkui melkein 10 vuotta, kunnes onneksi se riitti molemmille. Olen asunut äitini kanssa elämäni ja en koskaan ole edes harkinnut isäni luokse muuttamista. Joku voisi ihmetellä sitä, että olen tyytyväinen vanhempien eroon, mutta ihmiset ovat erilaisia ja tilanteet monimutkaisia.

Isää en ole periaatteessa edes tuntenut koskaan. Viimeksi olen sen nähnyt n. 2 vuotta sitten (tätä ennen joskus pienenä) ja en todellakaan kovin hyvissä merkeissä, nimittäin sairaalassa teho-osastolla. Alkoholi vei mennessään, mutta minkäs sille mahdat. Välillä tulee perus kännipuheluita, mutta nykypäivänä tilanne ei oikein haittaa. Usein puhutaan siitä, että huono isäsuhde vaikuttaa tulevaisuuteen etenkin naisilla. Mahdollisesti on jotenkin vaikuttanut, mutta ei nyt mitenkään radikaalisti. Hyvin olen pärjännyt ja ollut suht onnellinen. Ja onneksi äitini löysi uuden miehen, joka on huippu isäpuoli!
weheartit


Äiti on hyvin tärkeä henkilö nykypäivänä. Lapsuusvuosina asia oli ehkä toisin, mutta vaikeat ajat on joskus jokaisella. Äiti auttaa aina kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja pitää hyvin äiti-tytär suhdetta yllä. Asutaan eri paikkakunnilla nykyään ja pidetään jatkuvasti yhteyttä. Voin mennä koska vain omilla avaimilla sisään kotiin, jos siltä tuntuu. Ja voin soittaa äitille keskellä yötä asiasta mistä tahansa. Äiti vaan on paras! 
weheartit
>>>

Viikonloppu oli ihan huippu! Lähdettiin ajelemaan kohti Helsinkiä perjantaina neljän aikoihin päivästä ja hieman pelotti matkan pituus. Siinä ennen Parkanoa sitten alkoi ihan järkyttävä ukkosmyrsky ja jouduin ajamaan tiensivuun joksikin aikaa ihan vaan, kun näkyvyys oli mitätön. Yleensä tykkään ihan hirveästi ukonilmasta, mutta nyt pelkäsin ja todella. Vettä ja rakeita tuli taivaan täydeltä, salamoi ihan joka suunnalla ja jyrinä tuntui maassa asti. Juhon (poikaystäväni) kanssa vaan naurettiin auton sisällä, kun pelotti niin lujaa. No säästä selviydyttiin ja jossain vaiheessa huomasin, että öljypönikkä oli kaatunut takana ja se lainehteli sielä lattialla. Haju oli oikein mukava ja sen siivoaminen vielä mukavempaa (tosin, ei se vieläkään ole sieltä kunnolla poissa) ja sain tietää senkin, että olen autoöljylle allerginen/herkkä. No ne oli sitten onneksi ne pienet harmin paikat.
weheartit


Lauantaina se sitten koitti, nimittäin SONISPHERE! Päästiin sisälle vasta kahden jälkeen, mutta ehdin hetken aikaa nähdä Stam1naa. Siinä samoihin aikoihin alkoi myös In Flames jakaa nimmareita ja käytiin nekin siinä hakemassa. Oltiin kuviteltu, että oltaisiin hyvissä tunnelmissa ja suurimman osan kaljateltan puolella.. eih, oli niin pirun kuuma ja inhottava olo ettei jaksanut kauheasti muuta kuin istuskella varjossa. Siinä sitten vähän ennen In Flamesin alkua etsittiin meille hyvät paikat lavan edustalta, mutta selvinpäin on jotenkin järjentöntä yrittää kestää humalaisia ihmisiä, jotka rynnii ja talloo paikalle. Humalassa moinen ei ottaisi päähän (silloin saattaisin olla yhtä typerä). Katseltiin keikka miksauskopin edestä ja nähtiin koko ajan lavalle. HUIKEA keikka jes! Ihmettelin vaan uusien biisien määrää, vaivaiset kaksi kappaletta... mutta ei haittaa yhtään, kun settilista muuten toimi hyvin. Yleisöä vaan niiiiiiin säälittävän vähän etten usko Sonispheren kyllä saavan kovin hyvää jatkoa tulevaisuudessa. Katseltiin me Slipknottiakin toki hetken aikaa. Olisin halunnut fiilistellä koko keikan, mutta olo alkoi olla niin tukala helteen ja kipujen takia, että lähdettiin viiden biisin jälkeen kävelemään pois.
weheartit


Sunnuntaina käytiin nopeasti Heinolassa viettämässä Juhon vaarin 80vee juhlia ja sielä, yllätys yllätys, alkoi ukkostaa ja sataa niin ettei lähdetty niin nopeasti sieltä pois. Jossain vaiheessa se oli silti pakko änkeä autolla eteenpäin sielä sateessa ja selvittiin siitäkin. Matka oli pelkkää mutkaa ja mäkeä koko sen ajan Seinäjoelle, ainakin pysyi hereillä prkl. Ensimmäinen kerta, kun ajan noin pitkän matkan vanhalla romulla yhtään mihinkään ja hyvin meni! Joillakin onnekkailla on se mahdollisuus, että kyydissä olevalla/olevilla on ajokortti, niin kuskia voi vaihdella. Nyt voisi mennä kuuntelemaan jotain unimusiikkia ja nukahtaa, matka tuntuu raajoissa edelleen.

Me ja 3/5 In Flames

Ei kommentteja: